Blogia kirjottaa kolmekymppinen amputoitu yhden pienen pikkukeskosen äiti. Arkea ja juhlaa, ihan sitä tavallista elämää.
keskiviikko 2. toukokuuta 2018
Olen taas täällä
En tiedä löytääkö tätä blogia enää sellaiset jotka mun blogia on joskus lukeneet mutta vuosien jälkeen on tullut sellainen fiilis että haluan taas kirjoittaa.
Ihan hirveesti kaikkea on tapahtunut tässä välillä, esimerkiksi sellainen muutos että meitä onkin nyt kolme.
Viimeinen vuosi on ollut mun elämäni rankin mutta silti samalla palkitsevin. Musta on tullut pienen tytön äiti. Elämäni suurin haave.
Helppoa se ei missään nimessä ollut, mutta hän on täällä ja voi hyvin kaiken jälkeen.
Niin. Täällä ollaan. Moi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti